Thursday 11 August 2016

Pitäis kai jo nukkua.

Hautajaispostaus vaan antaa odotuttaa, kun kääntyi taas kaikki ympäri ämpäri aika pian sen jälkeen. Ei siitä sitten sen enempää, nyt on periaatteessa kaikki paremmin ja toivottavasti pääkin alkaa uskoa sen. Ehdin tuossa muutaman päivän olla piilossakin, peiton alla lukemassa kaikki valveillaoloajat, syöminen oli hyvin heikkoa ja suihkuunkaan en päässyt. Onneksi naapuri sitten eilen raahasi pihalle hetkeksi, jonka jälkeen sain sitten lakaistua lattiat (muuta sotkuahan täällä ei edes ole), pestyä vähät pyykit ja pestyä itsensäkin. Olo ei piilossa ollut yhtään sen parempi kuin ulkonakaan, mutta tarvitsin sitä. Tänään en jäänyt enää niin pahasti piiloon, vaikka yritystä kyllä oli.

Kevät ja tuuli. Huhheijjakaa. Pöly lentää ja käpyjä tippuu katolle. Niitä säikyn, kyllä ne aika hyvin paukahtaa. Mulperipuun marjat alkavat kypsyä ja uusia kukkia pukkaa ilmoille öidenkin vähän lämmettyä. Teiden varsille on kaivettu uusia ojia tulevaa sadekautta ajatellen. Tuuli, vaikka onkin aika kova, ei ole enää kolea, vaan hiki kyllä puskee päälle kauppareissulla.

Kortteja on tullut organisoitua niin paljon, että alan mennä jo sekaisin. Kirjeet ovat pysyneet hyvässä järjestyksessä ja sopivassa tahdissa kirjoitettuakin.

Eräs jatkotarina odottaa muokkaamista, että voisin edes harkita sen julkaisemista täällä. Se kertoo elämäni ihmisestä täällä, sekä tarinan siitä, kuinka tänne päädyin. En kai sitä ole ikinä niin perinpohjin kertonut. Tarinalla on myös jatkoa, joka ei vain ole vielä kirjoitettuna.


ALKU

Saavuin maahan lauantaina, lähdettyäni suoraan töistä perjantaina. Koska aikaa oli vain viikko, minut vedettiin mukaan toimintaan samantien. Se mitä tein ja missä, sillä ei ole nyt merkitystä. Tarina kertoo ihmisestä, joka tuli elämääni kolmantena päivänä tässä maassa.

Tapasimme ensimmäistä kertaa isossa tyhjässä varastohallissa, jonka katto vuoti pahasti rankan sadekuuron aikana. Lajittelimme parin muun kanssa kontissa saapuneita hyväntekeväisyysvaatteita, minut oli itseasiassa jätetty parin paikallisen (valkoisen) nuoren kanssa hommaa tekemään, kun muut lähtivät muihin hommiin. Häntä oli pyydetty tuomaan minulle lounasta. Enkä tiennyt hänestä kuin nimen...


Jatkoa seuraa.


Päivän ylin 24 RF 27
Yön alin 3 C, RF 5 C (No ei kyllä ehkä ihan näin kylmää..)
Nyt (puoliyö) 10 C, RF 10C
Tuuli 6 kph ESE, RF 11 kph
Kosteus 55%
Näkyvyys 16 km
Pilvipeite 0%
Ilmanpaine 103 kp
Aurinko nousi 6:13
Aurinko laski 17:45

(mites nää nyt näin hassusti meni?)

Huono Facebookin kautta napattu kuva ojankaivuusta lähikadulla.




3 comments:

  1. Joskus on hyvä vain olla piilossa. Joskus toivon, että voisin, mutta luulen, että kun joskus tulee aika, että voin, kaipaankin jotain muuta. Puhetta, ihmisiä, menoa.

    Täällä on syksy ja tuulee...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joskus on. Mutta ei sekään lopulta sen paremmalta tunnu, joten olen ollut ihan iloinen, että naapuri välillä käy kiskomassa pihalle. Kyllä sitä kuitenkin kaipaa ihan oikeaa ihmisseuraa.

      Siellä syksyn tuulet ja täällä kevättuulet. Säät vaihtuu. :)

      Delete
  2. Minäkin olen joskus piilossa. hyvä jos on joku joka vetää pois välillä.

    ReplyDelete