Sunday, 13 August 2017

Kevättuulta ja aurinkoa.

Sunnuntai. Pitkä viikonloppu, sillä maanantai ja tiistai on vapaata myös. On Heroes Day ja Defence Force Day. Lapsilla loppui toinen lukukausi torstaina ja heillä on edessä kuukauden loma ennen kolmatta ja vuoden viimeistä lukukautta. 

Sää alkaa olla keväisen aurinkoinen ja lämpimänä puhaltava tuuli kertoo myös vuodenajan vaihtumisesta. Tuuli tuntuu iholla hyvältä ja tuoksuu ihanalle. Tekee mieli vain kävellä ja kävellä, nuuskia tuulta ja antaa auringon imeytyä ihoon.

Asumme sen verran syrjässä, että täällä näkee myös apinoita. Tämä yksilö löytyi Environment African edestä, jossa olen niitä ennenkin bongannut. Sama kolmen kopla pyörii myös meillä, apina pitää muuten aika kovaa ääntä pomppiessaan peltikatolla. Mutta tykkään, että täällä on eläimiä! 


Pyykin pesu on nykyään helppoa. Vettä saa hanasta ihan koska vain, aina on tilaa pyykkinarulla ja pyykit kuivuvat nopeaan. Keväällä kaikki tuntuu niin helpolta. 


Öisin ja viikonloppuisin kuuluu meille asti laulua ja taputusta näistä apostolikirkoista, jotka kokoontuvat lähes meitä vastapäätä. Tuolla alueella oli ainakin 4 kirkkoa kokoontunut tänään. Laulu tuntuu yleensä kotoisalta, kuuluu äänimaailmaan, jonka yhdistän tähän maahan.



Aurinko porotti ja tuuli hiveli ihoa. Sandaaleista kuului tasainen läpsytys, johon sekoittui apostolien laulu. Kävely rauhoitti ja toivoin, ettei tie ikinä päättyisi. 


Moi! 

Kuivat lehdet ja heinät tuoksuivat. 

Talvella ja kuivalla kaudella osa puista tiputtaa lehtensä. On kuin syksy Suomessa, mutta tulossa onkin kesä. Hymyilen, näyttää niin kauniilta. 



Sunday, 6 August 2017

Lauantai

"Olen saapunut talolle, johon majoitun. Olen kai Englannissa. Olen sairaanhoitaja ja muut talossa asuvat ovat myös sairaanhoitajia ja olemme töissä samassa sairaalassa. Talon omistajat asuvat myös meidän kanssamme. Seuraan yhta tyttöä talon alakertaan, jossa minullakin olisi tilaa nukkua. Jätän tavarani sinne ja kapuan takaisin yläkertaan. Alan jutella paikalle ilmestyneen mieshoitajan kanssa. 

Hän onkin torin laidalla seuraten jotain esiintymistä ja itsekin pyöritellen jotain palloja. Katoan. Aukiolla marssii joukko korkeilla puujaloilla, rummuilla lyödään tahtia ja viuhkat heiluvat. Yritän päästä takaisin miehen luo. Hyppään isoon armeijan autoon, joka on viemässä ihmisiä jonnekin. Tajuan, että auto ei ole menossa yhtään sinne minne haluan päästä, iskee paniikki, haluan pois! Ohitse vilistää kerrostaloja ja tori etääntyy, ihminen katoaa."

Herään sydän hakaten. Kello on jo yksitoista. Olen nukahtanut aamulla uudestaan. Olen halunnutkin nukahtaa uudestaan. Mutta herääminen on aina yhtä vaikeaa, varsinkin sen viimeisen kerran, kun tajuaa, että nyt on oikeasti aukaistava silmät ja otettava vastaan se mitä päivä tuo. Tai ei tuo.

Jään sänkyyn makaamaan. Luen. Kissakin nukkuu vielä. Kohta naapuri alkaa soittaa musiikkia ja minua alkaa rasittaa. Jotenkin en nyt jaksaisi sitä monotonista paikallista musiikkia. Ahdistaa. Reilun puolen tunnin päästä musiikki vaimenee ja ihmisten äänet loppuvat. Lähden ulos hakemaan vettä. Ulkona tuoksuu hyvälle, viileän lämmin tuuli puhaltaa.

Päätän päästää kissan ulos, kun kanojakaan ei näy tässä nyt.









Olemme ulkona noin puoli tuntia tuulta nuuhkien ja heinää järsien. (Kissa, en minä.)  Kissa juoksee lopulta itse sisään ja päätän, että tämä ulkoilu oli tässä. Kissa yrittää ensin olla eri mieltä, mutta tyytyy lopulta ratkaisuun ja menee ikkunalle tähystämään. 

Minä olen väsynyt. Tunteillani ei ole tilaa, ne kohtaavat vain muurin, jonka läpi ei pääse. Mutta selvittävä on. Eristän itseni, niin ei ainakaan ole vastuussa kuin itsestään (ja tuosta tärkeimmästä, kissalapsesta).


Joku koputtaa portilla, mutta en reagoi, vaikka mieleen tuleekin, että voisiko se olla minulle. En itseasiassa ole edes varma kuuluuko koputus omalta portilta. Pian alkaa kuulua huutelua: go go goi. (Koputus, onko ketään kotona.) Go go goi lähenee. Kurkistan ikkunasta ulos ja ohitse kävelee mies, joka huomaa minut ja tervehtii. Hänellä on zolin paita. Mies on tulossa asentamaan nettini loppuun! 

Kissa on jälleen hämmentynyt siitä mitä tapahtuu, mutta tämä mies ei poraa seinää, eikä pidä muutakaan meteliä. Kissa saa uuden lelun ohuesta valkoisesta kaapelista. Miehen asennettua boksin, allekirjoitan raportin ja mies lähtee. Maksan tämän kuun netin kännykän zol-palvelun kautta. Soitan heidän asiakaspalveluunsa ja kerron, että nyt boksi on asennettu, olen maksanut nettimaksun, voisitteko avata linjan. Odotan 5 minuuttia linjoilla ja sitten mies kertoo, että tunnin sisällä linjan pitäisi aueta. Kiitän ja alan kirjoittaa kuoria valmiiksi kahdelle kirjeelle. Pian huomaan vilkkuvan valon lopettavan vilkkumisen ja tadaa! Minulla on netti!

Kirjoitan yhden kirjeen valmiiksi, jonka jälkeen menen peiton alle lämmittelemään ja tietysti nauttimaan nopeasta internetistä. Aloitan toista kirjettä ja kirjoitan kunnes sähköt lähtevät. Argh, taas, toivon, että katko ei veny yhtä pitkäksi kuin viimeksi. Painun takaisin peiton alle ja alan lukea. Nukahdan. Havahdun, kun sähköt palaavat, mutta nukahdan uudestaan. Harvinaista. Herättyäni nousen ylös, lämmitän ruoan ja jatkan toisen kirjeen loppuun. Kissa makaa masentuneen oloisena sängyllä, hänkin odottaa, mutta turhaan, kuten minäkin. Annan periksi.

Avaan tietokoneen ja istun alas. Kirjoitan. Nyt alkavat sormet olla kohmeessa, vaikka yöt eivät enää olekaan niin kylmiä. 10 astetta ei silti tunnu sormissa lämpöiseltä. Mutta kevät on jo ihan nurkan takana. Keväällä on niin kaunista!

Olen takaisin! Asun uudessa kodissa, joka on aurinkoinen. Kissa voi hyvin ja tykkää istua ikkunalla. Ulkona pyörii kanoja tipuineen ja kukko. Kukko aloittaa herättämisen jo joskus puolenyön jalkeen, joskus lähempänä "kukonlaulua". Tuntuu niin kotoisalta, kun pihalta kuuluu kotkotusta ja piipitystä. Kukko ilmoittaa minulle läsnäolostaan pyykätessäni nurmikolla. Tiedän, olet pihan pomo.

Öisin ja sunnuntaisin kuuluu vastapäiseltä pellolta laulua ja taputusta. Apostolikirkot kokoontuvat. 

Eilen vettä hakiessani kukko ja kaksi kanaa tipuineen kulki aidan viertä ohitseni. Yhtäkkiä tiput menivätkin aidan raoista naapurin puolelle. Kana huomattua tämän hätääntyi ja alkoi kävellä aidan vieressä edestakaisin tuijottaen naapurin puolelle. Tiput olivat löytäneet sieltä toisen aikuisen kanan. Ämpärini täyttyy, nostan sen pois altaasta ja kannan kotiin. Kana jää kulkemaan aidan viertä kukon seuratessa sivusta. En tiedä miten tipuille lopulta kävi. 

Wednesday, 12 July 2017

Hengissa ollaan! Paluu toivottavasti pian

Mitapa tanne? No kissa kasteli kirjelaatikon. Kirjelaatikko on oven edessa tukena, kun se ei tosiaan mene kiinni. Mies kaatoi madoran (toukkien) huuhteluveden vieressa olevaan ampariin (juu, ahdasta on). Varoitan kissaa menemasta ampariin, kun riekkui siina laatikon paalla. Homma ok. 10 minuutin paasta kuuluu hulahdus ja kolahdus, kissa nuolee markia tassujaan. Vedet on lattialla ja laatikon pohja marka. Oh well. Luuttuan.

Nyt arvon sita koska nousen ylos, petaan sangyn, tiskaan, taytan vesipullot ja yritan paattaa lahdenko apteekkiin ja postiin tanaan vai huomenna. Tanaan ehtis viela kirjoittaa 1-2 kirjetta ja sais ne huomenna sitten postiin myos. Hmm.

Hella tai siis sen virtajohto hajos vkl. Eilen mies sai tehtya hyvin epamaaraisen saadon sen kanssa, etta saatiin tehtya ruokaa. Herkat sahkomekaanikot alkoot nahko. Uusi hella pitaisi menna ostamaan. Se on synttarilahja.

Kissa on jahdannut tanaan karpasta ja haisuludetta. Kiivennyt ikkunaa pitkin ja tippunut niskaan.

Mies lahti aamulla pikaisesti asiakkaan soitettua kyytia, sanoi tulevansa sen jalkeen pesulle. Ikina ei tule, eika tullut nytkaan. Tiesin. Jatkoin unia.

Aamulla oli noin minuutin sahkokatko.

Aurinko paistaa tanaan pilvettomalta taivaalta. Sikali olisi siis hyva menna ulos tanaan. Mutta hyvin suurella todennakoisyydella se paistaa huomennakin. Ei helpota paatosta.

Olikohan taalla muuta? Ei kai. Kissa nukkuu. Kanat kotkottaa pihalla. Oma kukko on hiljaa, naapurin ei. Normisettia.

Friday, 10 March 2017

Maaliskuu

On muutettu ja monta viikkoa mennytkin. Mulla ei ole nettia, joten ei ole tullut kirjoitettua. Nyt pikaisesti vain terkut kannykan kautta.

Ahdistus on helpottanut muuton ja luultavasti myos uuden laakkeen myota. Ei se pois ole, mutta helpompaa nyt on.

Toissa olen myos ollut, mutta se hiljeni kahden viikon jalkeen, joten uutta taas etsimassa. Huoh.

Meille muutti kissa! Kissa Perri. Katsotaan jos saisin kuvan laitettua.

Thursday, 26 January 2017

Muutto lauantaina

Löysimme eilen pienen kivan "rivari"kaksion ja muutamme lauantaina. Tontti on kauniisti pidetty, mökeille johtaa kiva kivetty polku ja ympäristö on muutenkin virkistävän vihreää. Ainoa miinus on vesi, sinne tulee kaupungin vesi ja vain suihkuun/vessaan, joten juomavesi pitää hakea muualta. Enkä vielä tiedä miten onnistuu pyykinpesu ja tiskaus, mutta näähän selviää sitten. Kai siellä joku hana ulkonakin on. Mökissä on siis kaksi huonetta ja kylppäri suihkulla, keittiötä emme erikseen tarvitse, kun meillä on vain pieni pöydällä pidettävä hella.

Tänään Malcom täyttää 7 vuotta. Äitinsä tuo töistä tullessaan kakun ja mä kävin ostamassa vähän juotavaa. Oli hassua kävellä kauppaan, kun en juossut ahdistuksissani vaan kävelin rauhassa ajatuksissani. Ei ahdistanut kuin pienissä hetkissä. Nytkin olo on suht hyvä, vain vähän meinaa pukea tuskanhikeä. Tieto muutosta auttaa? Näin untakin siitä, että olin jo uudessa paikassa, mutta siellä oli kyllä lähinnä viidakkotunnelma ja hämähäkinseittejä. Heh.

Kylppärin oven edessä on nyt betonieste, että vaikka saataisiinkin ukkosrankkasade, niin vesi ei enää ainakaan mun huoneeseen tule. Kylppärinhän se viemärivesi voi vielä täyttää, mutta toivotaan nyt, ettei enää ehtisi tulla rankkasadetta mun aikana. Kämppiskin on muuttamassa pois, on vähän hankala asua kämpässä, jossa likavesi tekee kylppärin aika ajoin käyttökelvottomaksi.

Olen lukenut Elisan ilmaiskirjana Kurjia. Ajattelin, että pitkästyn, mutta ilmeisesti en, kun nukahdan hyvin. Mulla se toimii niin, että mitä mielenkiintoisempi kirja sitä paremmin nukahdan, kun ajatukset pysyy siinä kirjassa, eikä lähde karkailemaan.

Tein internetistä muuttoilmoituksen, saa nähdä kuinka nopeasti se tulee. Ja unohdin, että vuokranantajalle siitä ois hyvä mainita, kun se tarkoittaa kaivamista. On aika matka tällä kertaa.

Saatiin keittiönpöytä ja tuolit 15 dollarilla, oli ihan pakko ostaa säästörahoista, kun tuli noin edullisesti vastaan.

Synttäripoika ja äitinsä.



Saturday, 21 January 2017

Voihan viemäri.

Puolipilvinen päivä päättyi taas kerran ukkoskuuroon ja viemäri tulvi taas mun kämppään sisälle. Nyt edelliskertaa pahemmin, enkä pääse kaikkea kuivaamaan ja pesemään, kun on niin ahdasta, ettei huonekaluja saa siirrettyä mihinkään suuntaan ellei niitä vie huoneesta ulos. Nyt asun sitten viemärissä, sillä nurkassa on reilun sentin kuravesikerros, johon en pääse mitenkään käsiksi. Ja sängyn alla, joka sekään ei tietysti siirry mihinkään. Puuh. Nytkin ulkona virtaa joku vesi jatkuvalla syötöllä, mutta ei käy järkeen mikä se voisi olla. Mutta se on ulkona ja koitan hillitä uteliaisuuttani edes sen verran, etten enää iltamyöhällä mene pihalle hillumaan taskulampun kanssa vain saadakseni tietää, että mikä vesi siellä ryöppyää. Vaikka kuinko olisi outoa. Heh.

Täällä viemärissä ei toivon mukaan kuitenkaan tarvitse enää montaa yötä asua, sillä muutto on nyt vain asunnonvalinnasta kiinni! Edellinen kämppä oli vielä pari viikkoa sitten vapaa, toivon, että siihen pääsisi, mutta tsekataan nyt varmuuden vuoksi nuo muutamat halvemmatkin vaihtoehdot. Edellisen kämpän tiedän ja tiedän senkin, että siitä pystyisin töissä käymään, kun kerran sieltä olen töissä käynyt sen 4 kk, siksi kai vielä haaveilen lähinnä siitä, mutta onhan se nyt hyvä tarkastaa mitä muuta on tarjolla ennenkuin tekee lopullisen päätöksen. Olen netistä löytänyt neljä kaksion tapaista, joita mennään maanantaina katsomaan. Alunperin piti mennä tänään, mutta autosta oli eilenillalla hajonnut joku pumppu ja se piti tänään vaihtaa uuteen, joten mahdollisuutta ajeluun ei ollut. Samapa se, uskon muuton kuitenkin olevan mahdollista, kunhan vain itse valitsemme, että minne. (Toivottavasti lähelle uimalaa, haluan taas uimaan, vaikka säät eivät nyt olekaan olleet suotuisia sille. Jossain vaiheessa kuitenkin toivottavasti saadaan aurinkoisiakin päiviä.)

Toivon kovasti, että sisältäni löytyisi nyt energisempi ja vähemmän ahdistunut ihminen. Helmikuussa aloitan työt ja pelkään jo valmiiksi, että siellä on hiljaista ja ahdistun siitä. Eli pelkään jo etukäteen jotain mistä ei kannata murehtia ennenkuin se on ajankohtaista. Sain kuitenkin eilenkin siitä aivan järkyttävän ahdistuskohtauksen, joka ei meinannut millään mennä ohi. Onneksi sitten selvisi tuo muuton mahdollisuus ja työntekokin alkoi tuntua jälleen täysin järkevältä ja tarpeelliselta ja ennenkaikkea ahdistumattomalta ratkaisulta. Ahdistus katosi ja istuin jopa illan olkkarissa kämppiksen ja kodinhoitajan kanssa katsomassa jotain älytöntä espanjankielistä sarjaa, josta en tietysti itse tiennyt yhtään mitään. (Olen liian tottunut amerikkalaisiin tai brittiläisiin ohjelmiin, heh.)

Psyykkasin itseni tänäänkin voimaan hyvin ja olen kai muuten voinutkin. Kuulin tosin surullisia uutisia, ja ne sitten tiputtivat vähän, sitten alkoi se ukkoskuuro pimeän laskeutuessa ja sitten huomasinkin taas tuon viemäriongelman. Nyt ei oikeastaan enää ahdista, ottaa vain päästä. En tosiaankaan pääse tälle lemulle tekemään mitään, kun en saa kaikkia vesiä pestyä pois, joten täytyy vain olla kiitollinen, että mahdollisesti jo muutaman yön päästä pääsen muuttamaan. Sitä ennen on ohjelmaa, huomenna tulee psykologi, maanantaina on sitä asuntojen katselua ja päätöstä mihin muuttaa, tiistaina psykiatri ja sitten muutto ihan koska vain.

Voisinpa laittaa kuvia, mutta nyt en ole yhtään katsonut mitä on jo julkaistu noista vanhoista. Vaan ei kai sitä joka kerta pakko olekaan, vaikka niitä onkin kiva julkaista ja ilmeisesti kiva nähdäkin.

Friday, 20 January 2017

Näen sinistä.

Pieniä länttejä sinistä taivasta. Tarvitsisin vain enemmän sitä. Koko taivaan. Ehkä liikaa vaadittu.

Heräsin kolmesti tänään. Kuudelta, kahdeksalta ja kymmeneltä. Ensimmäinen oli vielä ihan helppo herätys, olo oli neutraali. Toisella kerralla sain jo kipinöitä aivoihin ja kolmannella hiki virtasi. Ei ole kuuma, istun yhä huovassa, mutta herääminen aiheutti hien. Tosin olin unessa mm. laskenut mäkeä, joten ihmekös tuo.


Unet aiheuttavat tänään ahdistusta. Hienoa. Juuri kun ajattelin, että yritän tänään taas toimia ahdistuksesta huolimatta. Muttakun ei ole yhtään mitään! Unessa hain töitä tavarataloista, ajatellen, että kun on tekemistä, niin ei ehdi ahdistua. Herättyä se sitten iski kuitenkin. Argh. Miten voin tehdä töitä, jos jo herääminen on niin vaikeaa. Tai siis kun ei haluaisi herätä edes. Miksi pitkittää päivää tahallaan, jos voi yrittää nukkua edes osan ohi? Tää on niin rasittavaa, en halua olla mitä olen nyt. Päässä liikkuu luvattomia ajatuksia, joita en halua. Saavat liikkua, mutta en halua sitä mitä ne mulle sanovat. En halua tehdä niin. Silti ajatus houkuttaa.

Helmikuun alusta pitäisi aloittaa työt. Kopiointia, skannausta, tulostusta jne. Suurin osa ajasta menee asiakkaiden odotteluun ja en kestä sitä. Toimettomuus tuo ajatuksia ja en halua ajatella. En pysty kuitenkaan esim. kuluttamaan aikaa kirjeisiin tai kortteihin, kun ei ne ajatukset halua tulla ulos. Tai en halua niitä ulos.

Nytkään. En halua, että ne tulevat ulos. Säännöstelen ja siksi ne jäävät pyörimään päähän niin että humisee.

Laitan kuvia. Yksi uudeltavuodelta ja loput hautajaisista, jossa olin viime vuonna. Sieltä olen jo kerran julkaissut joitain kuvia, toivottavasti nämä olisivat uusia.