Heräsin kolmesti tänään. Kuudelta, kahdeksalta ja kymmeneltä. Ensimmäinen oli vielä ihan helppo herätys, olo oli neutraali. Toisella kerralla sain jo kipinöitä aivoihin ja kolmannella hiki virtasi. Ei ole kuuma, istun yhä huovassa, mutta herääminen aiheutti hien. Tosin olin unessa mm. laskenut mäkeä, joten ihmekös tuo.
Unet aiheuttavat tänään ahdistusta. Hienoa. Juuri kun ajattelin, että yritän tänään taas toimia ahdistuksesta huolimatta. Muttakun ei ole yhtään mitään! Unessa hain töitä tavarataloista, ajatellen, että kun on tekemistä, niin ei ehdi ahdistua. Herättyä se sitten iski kuitenkin. Argh. Miten voin tehdä töitä, jos jo herääminen on niin vaikeaa. Tai siis kun ei haluaisi herätä edes. Miksi pitkittää päivää tahallaan, jos voi yrittää nukkua edes osan ohi? Tää on niin rasittavaa, en halua olla mitä olen nyt. Päässä liikkuu luvattomia ajatuksia, joita en halua. Saavat liikkua, mutta en halua sitä mitä ne mulle sanovat. En halua tehdä niin. Silti ajatus houkuttaa.
Helmikuun alusta pitäisi aloittaa työt. Kopiointia, skannausta, tulostusta jne. Suurin osa ajasta menee asiakkaiden odotteluun ja en kestä sitä. Toimettomuus tuo ajatuksia ja en halua ajatella. En pysty kuitenkaan esim. kuluttamaan aikaa kirjeisiin tai kortteihin, kun ei ne ajatukset halua tulla ulos. Tai en halua niitä ulos.
Nytkään. En halua, että ne tulevat ulos. Säännöstelen ja siksi ne jäävät pyörimään päähän niin että humisee.
Laitan kuvia. Yksi uudeltavuodelta ja loput hautajaisista, jossa olin viime vuonna. Sieltä olen jo kerran julkaissut joitain kuvia, toivottavasti nämä olisivat uusia.
No comments:
Post a Comment