Aamulla en halua herätä. Yritän väkisin saada itseäni vielä uneen, mutta harvoin se onnistuu. Sensijaan kurkkua puristaa, mahassa vääntää ja päässä humisee. Koko päivä menee vain niiden tunteiden poissulkemisen yrittämiseen. Jatkuvaa taistelua. Taistelua taistelua taistelua. Ei hetken lepoa. Iltaisin ei tiedä olisiko parempi mennä nukkumaan vai valvoa, kun aamulla sama taistelu jatkuu taas. Olen jumissa. Olen niin kovin jumissa, etten tiedä miten tästä pääsee eteenpäin. Haaveet tuntuvat kaukaisilta, ne pelottavat, ei kai haaveiden kuulu pelottaa? Niidenhän kuuluisi luoda toivoa. Menee ihan nurinpäin kaikki, ahdistus kääntää kaiken ihan sekaisin. Olen niin kyllästynyt taistelemaan ahdistuksen kanssa, se ei vain anna armoa hetkenkään vertaa. Ei edes näinä epätoivoisten tekojen aikana. Se on siellä, ajatuksissa, se tunkee esiin vaikka väkisin. Ahdistusta ei saa unohtaa. Luen. Luen ja luen. Joskus luen tajuamatta siitä mitään. Aika on mennyt puristavan tunteen kanssa. Se tekee olon niin tuskaisaksi, että en tiedä mitä seuraavaksi teen. Väritän. Ei. Tuolilla istuminen ahdistaa. Makaan pienen huoneeni sängyllä. Mitään muuta ei ole. Ei ole kuin nämä neljä seinää, jotka puristavat niin, että se tuntuu sisuskaluissa asti. Muualle en pääse, ahdistus määrää paikkani. Haluan päästä ulos! Haluan päästä tekemään töitä! Haluan päästä tekemään edes jotain! En kestä tätä tekemättömyyttä. Mietin, että antaisiko ahdistus opiskella? Missä voisin opiskella valokuvausta? Mitä voisin tehdä? Ääk? Kaiken aloittaminen vaatii rahaa ja ilman sitä ei voi ponnistaa minnekään. Olen siis jumissa tässä tilanteessa.
Kävin sentään kerran kameran kanssa kävelyllä. Olkaa hyvät.
Sadekauden vihreyttä
Mangoja
Lähikauppa Spar ja jokapaikkaan ylettyvät maissiviljelmät.
rs
Hänellä on hieno pyrstö
Hedelmä- ja vihannestori
Varis
K
Keskusta
Nämä tyypit halus kuvaan.
Asun lähellä lentokenttää
Virtuaalihali täältä! Se on nyt aika paha, mutta sen on mentävä ohi ennemmin tai myöhemmin. Kuvat on hienoja ja teikäläisten lintujen pyrstöt kans :)
ReplyDeleteKiitos. Pakko sen on joskus ohi mennä, vaikka päivät tuntuu niin tolkuttoman pitkiltä tän kaiken kanssa.
DeletePyrstöt on kivoja. :)
Voimia! Siellä on niin ihanan vehreää. Kunpa jaksaisit lähteä enemmän ulos kuvailemaan. Mieluinen harrastus piristäisi, kun vaan jaksaisi lähteä.
ReplyDeleteThanks. Ma yritan tassa saada itseani ulos useammin, kameran kanssa tai ilman. Se auttais. Tuolla kuvausreissulla ensin ahdisti, mutta sitten se alkoi helpottaa. Jos edes hetken on helpompaa.
ReplyDeleteOnko siellä minkälaista hoitoa ja lääkitystä ahdistukseen? Ei tuo sinun olosi siltä kuulosta, että olisi oikeat lääkkeet/hoidot nyt, jos vaan olo pahenee :(.
ReplyDeleteToivottavasti saisit helpotusta ja oikeanlaista apua pian.
Hirmuisesti jaksamista ja uskoa helpompaan tulevaan toivon sinulle <3
On täällä hoitoa ja lääkitystäkin, mutta taitaa vielä hakea mun kohdallani oikeaa yhdistelmää.
DeleteKiitos. <3
Voimia hurjasti. Saman vaivan kanssa pienen ikäni painineena olen oppinut, että vastaantaisteleminen vain pahentaa oloa. Mitä enemmän ahdistusta yrittää blokata, sitä kovempaa se kolkuttelee. Tunteet on paras kokea sellaisenaan, vaikka miten tuskalliselta tuntuisi. Oikein tuntea, arvostelematta, yrittämättä muuttaa, tuntemalla joka solulla. Ja samalla kuitenkin muistaa, että Sinä et ole tunteesi, vaan jotain ihan muuta. Toisekseen, koitan aina tolkuttaa itelleni, että maailma ei ole muuttunut pelottavaksi, vain mun "pääradioni" on väärällä kanavalla. Teen ahdistuneena (voimieni mukaan) ihan samoja juttuja mitä muulloinkin, mitä enemmän välttelen elämää, sitä enemmän ahdistaa ja sitä pienemmäksi mun elämäni kävisi..
ReplyDeleteHelppoa ei todellakaan ole, tiedän. Käytän muutamia kertoja vuodessa myös rauhoittavia, jos on oikein pahana. Bentsoja demonisoidaan mielestäni liikaa, oikein käytettynä voivat jopa pelastaa hengen. <3
Ihan totta puhut. Sitä vaan jotenkin automaattisesti koittaa puskea sitä pahaa oloa kauemmaksi, kun kukapa haluaisi tuntea pahaa oloa. Yritän.
DeleteJoo, se on ihan inhimillinen reaktio. Mut jos haluaa siitä eroon noin niinkuin pidemmällä tähtäimellä, paras on antautua ja luovuttaa taistelut. Ahdistukseen ei kuole. Mindfullness- kehomeditaatiot on myös sellaisia, jotka auttaa, jos on ihan kamalaa. Keskittyy tuntemaan kehoaan pala palalta ja olot sellaisena kuin ne on.
DeleteNiin totta. Pakko se on jotain kehittää, tuo on se ainoa I think. Pari päivää mennyt nyt ihan ok, yö tosin oli kamala, kun en nukkunut.
DeleteVirva <3 Sori kun en oo saannut aikaseks vastata kirjeeseen, oma laiskuus ja muut sellaset kurjat on kaynnyt paalle, mutta mulle voit aina pistaa viestia facebookissa ja vastaan kylla! Ja tykkaan muutenki aina jutella sun kans. Mulla ei oo whatsappia enaa (koska kannykkanumero meni alta) mutta facebookissa voi tosiaankin aina laittaa viestia ja vastaan kylla!
ReplyDeleteKiitos. Kirjoittelen sulle jossain välissä. :) Eläkä hätäile kirjeen kanssa, en oo nyt itekään kyennyt kuin kausiluontoisesti kirjeisiin.
Delete<3
ReplyDelete<3
Delete