No cash ja muuta hauskaa.

Tänään tuulee niin, että päänahka pölyää. Ei se mitään, tykkään, vaikka ei pääsekään uimaan.

Täällä on käteispula. Koska maassa ei ole omaa rahaa, käytössä on useammankin muun maan valuuttaa, yleisimmin us dollari. Eilen puristin itseni lähiostarin automaattirivistölle vain kuullakseni vartijoilta ei-oota. Hetken pähkäiltyäni päätin lähteä postilokeron kautta takaisin kotiin. Vaan kehenpähän törmään ostarin katoksella. Eksäpä hyvinkin, joka vielä viittoili odottamaan. Käytin tilaisuuden hyväksi ja pyysin dollarin bussirahaa, että pääsis kaupungille automaatteja tsekkaamaan. Sain setelin valoa nopeammin ja saattelun bussille, vastapalveluksi kuuntelin valheita ja ulinaa. Ei herunut herralle takaisinmuuttolupaa.

Kun nyt piti kerran pää bussin kattoa hakaten matkustaa 20 min kaupunkiin, päätin kaikesta hengen ahdistuksesta huolimatta käydä hakemassa viimeisimmän oikeudenkäynnin päätöksen tulevaa erohakemusta tukemaan. Annoin vaaditun tapausnumeron ja istuin odottamaan. (Törmäsin yhteen lakimiestuttuunkin, pieni on tämä miljoonakaupunki.) 2 tuntia istuttuani kuulin numeroani kutsuttavan. Kuvittelin saavani siinä ajassa edes käsin kirjoitetun ja leimatun paperin, mutta mitä vielä! 2 tuntia oli mennyt sen kansion hakuun, josta sitten mun piti itse käsin kirjoittaa päätös ylös, joka sitten pitäisi itse kirjoittaa puhtaaksi ja tuoda leimattavaksi. Epäuskoissani piti rassata korvat pariinkin kertaan ja kysyä uudestaan, että ymmärsinkö nyt oikein. Herran jestas lahjoittakaa nyt joku Hararen siviilioikeudelle pari tietokonetta, printteri ja rekkakuorma paperia, mä voin vaikka ruveta päätösten puhtaaksikirjoittajaksi.

Väsymyskyyneleet polttivat silmiä, kun jatkoin kohti seuraavaa haastetta, eli rahanmetsästystä. Tiukkaa teki olla itkupotkuraivoilematta viattomille vartijoille, eihän se heidän vikansa ole, jos rahaa ei ole. Onneksi olen oppinut koulussa laskemaan sataan ja löytyihän se automaattikin, josta satanen löytyi.

Täyttä laukkaa bussille, muutaman postikortin ostin matkalta. Kotiostarille ja apteekin plus kaupan kautta kotiin. Seuraavat pari tuntia meni toipuessa. Ei se aina ole näin hankalaa, joskus saa menemään koko päivän kaupunkia tonkiessa eikä tee tiukkaakaan. Kyllä tämäkin vaihe tästä selätetään.

Hyviä uutisia! Veli lentää kylään ensi viikolla! Whatsapissa paukutellaan tuliaislistaa. Iih!

Aamulla näkymä kylppärin ikkunasta. Vihreän auton pyllyssä lukee Mitsubihsi. Hups. Jälkimmäinen kuva työpöydän äärestä, jossa värittelin ja kirjoittelin kortteja aamulla.