Tuesday 5 April 2016

Poissa nenästä, poissa mielestä?

Alustus 1. Oon hyvin pitkälle hajuaisti-ihminen ja kodissa ei saa haista pahalle. (No, kenenpä kodissa sais, mutta niin... ) Teinin huoneessa haisi homeiset vaatteet.

Alustus 2. Teini oli jäänyt koulussa kiinni koulukirjojen ym näpistelystä ja selittänyt, että jos jollain on varaa esim roskaruokaan, niin on varaa uuteen kirjaankin. Oli kuulemma löytynyt aika paljonkin näpistettyä tavaraa.

Alustus 3. Haaveilin pöydästä,  jonka ääressä voisin värittää ja kirjoittaa kirjeitä ja kortteja.

Asiaan! Yritin taas ihmetellä mitä tekisin tämän ahdistuksen kanssa, teinin touhut tuli uniin, ja koko suvun hommat alkoi itkettää. Koska teinin huone ahdisti ja oli nykyään aika lailla vailla käyttöä päätin siivota sen.  Loput vaatteet muovikasseihin, muutama kouluun liittyvä vihko myös, lakanat sänkyyn ja tadaa! Nyt huone ei haise ja sitä on helpompi lähestyä. Huonekalut on kaikki mun, joten ne jää. Yksi eksän äidin hautakivi pitäisi vielä saada jotenkin ulos täältä, samoin romu-tv ja vahvistin, jonka toiminnasta en tiedä, kuulunee eksän epämääräisiin touhuihin. Nuo haluaisin, teinin vaatekasseineen, ulos talosta niin, ettei ketään heistä tarvitsisi päästää sisään.

Huoh. Aamulla voipi sentään värittää nousevan auringon valossa. Kuvassa kotimäki auringon noustessa.

No comments:

Post a Comment