Note to self: nyt on talvi, muista lähtiessäsi pitkähihainen, vaikka kuinka olisi hiki.

Ilmoittauduin pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla. Kaupoille kävellessä tuli hiki, olihan iltapäivä ja mulla mustat vaatteet (jostain syystä olen nyt jumittunut niihin, täysin outo ilmiö, ehkä se tästä laantuu..), jäin juttelemaan lähes kaikkien tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa. Postissa oli valtava läjä kirjeitä ja kortteja. Apteekista sain lääkkeitä sekä päähän että turvonneeseen mahaan. (Uuden lääkkeen sivuvaikutuslistassa oli muuten tuokin! Ehkä se suomiversio on kuitenkin vähän eri koostumukseltaan, kun siellä sitä ei mainittu, eikä edes käyttäjät kertoneet vastaavaa.) Toivottavasti varsinkin jälkimmäinen lähtisi parantumaan, ensinmainittu taitaa olla jo vähän menetetty tapaus. Köh. No ei. Töitä tehdään.

Kaupassa nappasin tutut hedelmät ja maitojauheet kärryyn, mutta sitten jumituin tuijottelemaan hyllyjä ihan muuten vain. Yritin kai etsiä chia-siemeniä, mutta ei niitä ainakaan Pick'n'Paysta löytynyt. Ehkä joku terveyskauppa sitten. Missähän sellainenkin olisi. Muuten jumittelin tuijottamassa kaiken maailman shampoita, hiusvärejä ja rasvoja, vaikka millekään niistä ei ole nyt tarvetta. Kunhan vain tuijottelin. Lisäksi tuijottelin taas yhtä hauskanoloista lasten raamattua, joka olis niin huippu tuolle naapurin kuusivuotiaalle. (Jakun naapurit illala tulivat kotiin ja kävin moikkaamassa, juttelemassa ja juoruamassa, selvisi, että hekin olivat katselleet tuota raamattua, poika oli sen tohkeissaan kantanut kassallekin hintaa kysymään, mutta liian kallis. Mietimme, että jos ostaisimme sen puoliksi, niin hinta ei enää olisi niin paha. Naapurin lapsi on munkin lapsi. Hih.)

Kotimatkalla aurinko oli jo laskemassa. Arcturus Roadin yli ei meinannut millään päästä, kun autoja vain tuli ja tuli. Piti sitten kävellä alas liikennevaloihin asti (liikennevalot ovat täällä robots. Hihihi). Ostoskassi painoi ja kävelytahti oli reipas, mutta ilta viileni niin reippaasti taas, että käsivarsia kylmäsi, vaikka varsinaisesti muuten ei kylmä vielä ollutkaan. Se pitkähihainen. Aina mukaan, vaikka kuvittelis piankin takaisin tulevansa. Ja ihmisten ilmoille ilmoittautuminen vähän useammin, ettei sitten jumitu juoruamaan kaupan kassallekin!

Joo, olo on nyt suht ok. Iso postiläjä ilahdutti. Ropan kanssa juoruilu hihitytti. Lääkkeet ja hedelmät kotiinkannettuna helpotti. Tiskit ja pyykit hoidettu ja lattia lakaistu. Aurinkolamppu ladattu. Risti-istunnassa tyynyn päällä lattialla peitto ympärillä taustalla rauhallista musiikkia. Mikäs tässä. Kerrankin näin. Ja mua kuulemma todella kaivataan kirkolla, joten nyt kovasti tsemppaan, että saan sorkat ojoon ja lähdettyä sinne. Kun kerran kyytikin sinne yleensä järjestyy. Ja sitten näkis edes hetken tuota rakasta ystävääkin, jota en ole kunnolla nähnyt aikoihin, vaikka kuulenkin tulonsa. Rakkaita molemmat, Ropa ja tuo toinen. Seinän takana. Siksi iltaisin ja öisin on helpompi olla, kun he ovat paikalla.

Jaaha, OneDrive ei tykkää nyt yhteistyöstä, joten kuvia ei nyt tähän postaukseen. Ehkä saan ne taisteltua seuraavaan...

Sekava teksti, sekava pää.

Päivän ylin 25 C (Real Feel 26 C)
Yön alin 6 C (Real Feel 6 C)
Nyt 13 C (Real Feel 11 C)
Aurinko nousi 6:25
Aurinko laski 17:28