Värikyniä.

Saan ilmoituksen, että joku on laittanut viestin facebookissa. Joko se on saatava lukea samantien tai sitten välttelen, niinkuin viestiä ei olisikaan. Kummassakin syynä pelko. Pelko siitä, että mitä multa nyt halutaan, onko jotain mitä en voi tehdä tai onko joku peräti vihainen jostain. Jälkimmäinen pelko on suurin, vaikka en edes muista koska niin olisi käynyt. Menee samaan sarjaan mun ulosmenopelon kanssa.

Naapurin 6-vuotias kävi kysymässä värikyniä. Mullahan niitä riittää, onneksi. Poika oli taas kerran mennyt hukkamaan koulussa tarvitsemansa värikynät, yllätys yllätys.

Ei täällä muuta. Tänään oli suht lämmin päivä, ainakin sen verran kun nokkaani ulos pistin.

Paitsi että olen kärsinyt nyt jo jokusen viikon turvonneesta mahasta, oikeastaan ihan ylhäältä alas ja olen koittanut ja kokeillut vaikka mitä, että se asettuisi. Nyt on viimeisenä oljenkortena se uusi lääke. Tiedän, että se on rauhoittanut oloa, eikä mitään (muuta?) oiretta ole ollut, mutta jos tämä mahan turpoaminen nyt johtuu sitten siitä, niin valitettavasti mieluumin jätän sen pois. Tämä nimittäin ihan sattuu ja näytän ihan raskaana olevalta. Ja sitäkään oletusta en halua kuulla keneltäkään tämän edelleen ajoittain kipeältä tuntuvan lapsettomuuden takia. Äh. Katsotaan. Kaikkea googlen kertomaa olen jo tähän ehtinyt kokeilla ja itseasiassa, nytkun mietin, tämä pikkuhiljaa alkanut turvotus alkoi juuri samoihin aikoihin kuin tuo lääkitys! Eihän sitä alkuun niin huomaa, varsinkin kun naisena nämä turvotukset menee ja tulee tasaisesti, mutta nyt se on jäänyt päälle ja pahentunut. Eikä se tietysti ole kivaa, kun sattuu jo ihan se, kun maha on niin pinkeä.

Mitäpäs säätilanteeseen kuuluu. Ei ikinä mitään kovin suuria muutoksia mutta silti.

Päivän ylin 22 C (Real Feel 25 C, no ilmankos lämmitti, aurinko <3)
Yön alin 4 C (Real Feel 5 C, talvea joo, sisälläkin vilakkaa, kahdet villasukat jne)
Nyt vähää vaille seitsemän 16 C (Real Feel 17C)
Aurinko nousi 6:24
Aurinko laski 17:28

Ajattelin tehdä Onnen Murusia-purkin, pesin jo vanhan hillopurkin sitä varten. Ja koittaa muistaa täytellä sitä niillä hyvillä hetkillä, jotta niille voi sitten hymyillä hankalana päivänä. Jollainen eilinen oli, mutta onneksi tänään ei taas niin paha. Siksi tuo purkkikin tuntui hyvältä ajatukselta.

Lainataanpas taas veljen kuvia, lapsiteemalla tällä kertaa. Värikynien hukkaaja sokeriruo'on tai vastaavan kimpussa, isänsä (tai noh, enemmän kyllä periaateessa äitinsä, kun suurin osa investointirahasta tuli siltä suunnalta) Mitsubihsin (Kuka typosi? Maalari?) takana. Ja sitten apinavauva Victorian putouksilta. (Josta tuli mieleen uutinen Etelä-Afrikasta. Huoh, ihmiset taas!)