Saturday 4 June 2016

We are all made of stars.

Päivän ylin 23 C (Real Feel 27 C)
Yön alin 8 C (Real Feel 9 C)
Nyt klo 16:11 22 C
Aurinko nousee 6:21
Aurinko laskee 17:27


Surullisena luen uutisia Suomesta ja Euroopasta. Rasismi, tai johonkin muuhun verhottu, mutta samaa tarkoittava asia täyttää uutisvirran. Okei, ymmärrän, että rahasta on pulaa, niin täälläkin. Ymmärrän, että rahallisessa ahdingossa olevaa kiukuttaa, jos joku muu saa rahaa mukamas helpommalla. Mutta kun me kaikki ollaan ihmisiä täällä, "tähdistä tehty", ja meillä jokaisella on oma tarinamme. Emme voi sanoa toiselle, että sun tarina ei ole mitään, mun tarina on parempi. Ei.

Täällä voisi todella sanoa olevan rahapula ja ihmisillä tiukkaa. Joissain maakunnissa lapset käyvät tai tippuvat nälkäisinä pois koulusta. Nälkäinen lapsi ei pysty keskittymään tai oppimaan kunnolla. En muista kuitenkaan ikinä kuulleeni rumia sanoja paremmin tienaavasta henkilöstä. Ei oikein voi sanoa tuilla elävästä, sillä sellaisia ei taida olla. Taistelu rahasta on jatkuvaa, jos yhtenä päivänä on tyytyväinen saatuaan maksettua vuokransa, ostettua ruokaa ja muita kodin tarvittavia, seuraavana päivänä sama kierre taas alkaa.

Ja niin. Olen erivärinen kuin valtaväestö täällä. Kaikki ihmiset elämässäni täällä ovat mustia. Viiden vuoden aikana en ole kertaakaan kohdannut rasismia itseäni kohtaan, muutenkin hyvin vähän. Toki minua tuijotetaan, varsinkin jos kävelen yhdessä jonkun ystäväni kanssa. Rasismia täällä kuitenkin vielä on, itsenäistymisestä on aikaa vasta 36 vuotta, joten valkoisen vallan häätöyrityksestä huolimatta löytyy vielä joukko valkoisia, joiden mielestä valkoinen valta pitäisi palauttaa Arkipäiväistä rasismia kuulee esim. kauppojen parkkipaikalla, kun valkoinen tiuskaisee tai jopa huutaa mustalle kaupustelijalle. En tiedä, ehkä itse olen sitten vähän kummallinen, kun osaan sanoa ihan nätistikin ei, jos mulle tullaan myymään jotain mitä en tarvitse tai voi ostaa. Kyllähän se toki minullakin joskus pinna palaa, jos ei kymmenennen ein jälkeen uskota, mutta sitä tapahtuu niin harvoin, että en edes muista. Hymyllä ja ystävällisyydellä pääsee pitkälle ja kummallekin jää parempi olo.

Koitetaanpa muistaa olla ystävällisiä toisillemme! Ihmisenä ihmiselle. Mistään ulkoisesta tai sisäisestä erilaisuudesta riippumatta. Eikä muidenkaan elollisten olentojen kunnioittaminen ole itseltä pois. Jos on paha olo, sen voi opetella purkamaan siirtämättä sitä muille. Paljon pahuutta mahtuu maailmaan, mutta omalta osaltaan voi koittaa olla siirtämättä sitä eteenpäin. Hymyileminen on helpompaa ja olo on parempi sen jälkeen.

Palaan tähän varmasti myöhemmin, aihe josta voi kirjoittaa pitkään. Vaikka olisikin vain pieni pisara meressä.


4 comments:

  1. Täällä ongelmana monesti se; kulttuuri erot on liian suuria. Aika surulllisia juttuja kuulee välillä :-(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, kulttuurierot todella on aika suuria, mutta luulisi sen toimivan toistekinpäin? Tai ehkä omalla kohdallani on halu oppia paikallinen kulttuuri ja toimia sen mukaan, toki unohtamatta omaa taustaani. En siis ole ehkä paras henkilö kertomaan rasismikokemuksista täällä. Luulen silti, että siltikin se olisi se musta, vaikka onkin valtaväestöä, johon suhtaudutaan ylemmyydentuntoisesti. Harmi. :(

      Delete
  2. Luulen, että suurin syy rasismiin on pelko ja tietämättömyys. Tietoa vain ei haluta omaksua, sitä väitetään "valtamedian aivopesuksi" ja luotetaan enemmän julkaisuihin, jotka pönkittävät sitä omaa ajatusmaailmaa. On helpompi uskoa asioita, jotka vastaavat omia ennakkoluuloja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän se on. Siksi koitan omalla tavallani kertoa toisenlaista tarinaa täältä, ehkä joku uskoo. Kirjoittaa ihan arkielämästä täällä.

      Delete